Muut aiheet

Mitä tehdä kun ei vain jaksa enää..
Aloittaja:
Loppuun palanut
30.6.2018 03:17
Viimeisin viesti:
NettiNappi Anni
18.5.2020 15:17
Osallistu keskusteluun
Avatar
Loppuun palanut
30.6.2018 03:17
Arrow

En oikeen tiiä minne aihealueeseen tää kuuluu, enkä oo varma vaikuttaako tää mitenkään mihinkään, mutta näin anonyymisti kuitenkin kysyn/puhun asiasta. Oon siis 14-vuotias tyttö, ja oon ennen asunu toisessa kaupungissa. Kun muutin 2015 ouluu, mul alko ilmenee masennuksen oireita kaverien mukaan ja porukatki jotaa huomas mut sanoin aina et mua ärsyttää tms. Mä sit annoin asian olla ja yritin esittää ns. kovaa ja vahvaa, pidin kasvoilla tekohymyä aina ja esitin ilosta, vaik todellisuudessa olin ihan rikki sisältä. Jotenki 2016 –> aloin kokoajan menettää kavereita. Ne vaa pisteli välei poikki ja yhtäkkii mul sit ei ollu enää paljoo kavereita. En oo kovin sosiaalinen, joten uusia ei helposti mulle tule. Mul sit oli muutama tärkee kaveri siinä tukena ja sillo viel pärjäsin seinän hakkaamisella, viiltelyllä ja itkemisellä. Joskus 2017 kesällä kun mun paras kaveri kuoli, mä yritin kaks kertaa itsemurhaa mut en ollu siihenkään tarpeeks vahva. Mä siis vaan sisäisesti kuihduin kokoajan.Nyt 2018 oon kokoajan halunnu kuolla, mun porukat ei tiiä tästä mitään, mun kaverit jotku tietää mut ne ei voi asialle mitää ja en oo puhunu tästä kellee. Oon koittanu liian monesti itseurhaa mut se aina päättyy siihe et mä vaan käyn maahan itkemää. En oikeesti tiiä enää mitä tehdä koska en halua mennä puhumaan kasvotusten kenellekkään mun ongelmista, koska se tekee mut toki ahdistuneeks. Toivon et täältä tulis ees pientä apua jotenki ;/ Tän mun “stoorin” alusta loppuun ne mun masennuksen oireet vaan kokoajan paheni ja paheni ja nykyää mää melkeen kokoajan oon mun huoneessa, itken ja satutan itteäni, koska se on ainut tapa mikä saa mut tuntemaan et oon elossa..

mm
NettiNappi Karoliina
02.8.2018 15:46
Arrow

Hei.

Todella harmi, että olet jo pidemmän aikaa joutunut olemaan pahan olosi kanssa yksin. Olen myös todella pahoillani siitä, että olet menettänyt parhaan kaverisi. Ystävän menettäminen on aina todella iso shokki ja asian käsittely voi kestää kauan. Surulle tulee antaa aikaa ja mielestäni sinä olet todella vahva, kun olet jaksanut noin suuren surun kanssa.

Sinun tilanteesi kuulostaa jo todella vakavalta ja siksi onkin todella tärkeää, että olet meihin yhteydessä. Avun hakeminen tuntuu monesti erittäin vaikealta ja alussa se saattaakin lisätä ahdistusta omasta tilanteesta. Olet kuitenkin ottanut jo todella ison askeleen, kun otit meihin yhteyttä NettiNapin kautta. Olet todella rohkea!

Kannustan sinua kertomaan ajatuksistasi myös vanhemmillesi. Voi olla, että hekin ovat jo huomanneet sinun pahan olosi, mutta eivät ole osanneet kysyä asiasta oikealla tavalla. Jos vanhemmille kertominen, tuntuu todella vaikealta, voit olla yhteydessä myös suoraan minuun. Saat minuun yhteyden esimerkiksi sähköpostilla karoliina.vilmi(at)ouka.fi tai puhelimitse numerosta 0505992293 (Byströmin nuorten palvelut).

Kun tilanteesta ja tunteista puhuu jonkun toisen kanssa, oppii omia ajatuksiaan ymmärtämään paremmin ja mahdollisesti jopa huomaa, että synkistä ajatuksista voi päästä eroon, edes hetkeksi. Suosittelen lämpimästi, että kerrot ajatuksistasi edes jollekin aikuiselle, johon sinä pystyt luottamaan. Puhuminen helpottaa oloa ja kaksin on paljon helpompi lähteä ratkaisemaan tilannetta.

Kerroit myös, että sinulla on itsetuhoisia ajatuksia ja satutat itseäsi, jotta tuntisit olevasi elossa. Itsensä satuttaminen on todella huono tapa helpottaa pahaa oloa. Sillä on pitkällä aikavälillä päinvastainen vaikutus. Hyvä tapa käsitellä pahaa oloa on siitä puhuminen. Se voi tuntua hyvin vaikealta alkuun, mutta taidon voi oppia ja ajan myötä puhuminen helpottuu. Alkuun voi kokeilla myös muita keinoja ahdistuksen helpottamiseen. Omien ajatusten ylös kirjoittaminen, musiikin kuuntelu, piirtäminen tai ulos kävelemään lähteminen ovat pieniä asioita, joilla omaa oloa voi helpottaa.

Olet kuitenkin todella rohkea nuori ja toivonkin, että uskallat käyttää rohkeuttasi ja kertoa ahdistuksesta eteenpäin, niinkuin teit meillekin. Apua on aina saatavilla. Toivon kuulevani sinusta pian!

avatar
matti
05.10.2019 02:04
Arrow

Laikki kirjotukset täällä on niin pienellä tekstillä etteisaa mitään delvää, onkose tarkotuksella kusettaa apua taevitsevia ???

mm
NettiNappi Hanna
08.10.2019 10:10
Arrow

Tekstiä voi suurentaa tietokoneen näytöllä esimerkiksi painamalla Ctrl ja +-näppäimiä. Mobiililaitteissa tekstiä voi vetää sormilla suuremmaksi.

avatar
29v mies
17.2.2020 09:00
Arrow

Moi!

Itsellä tilanne sellainen, että olen 2 vuotta ollut yrittäjänä josta kannan yksin vastuun. Avioero tuli viime vuoden lopulla. Yrittänyt päästä siitä yli töiden avulla. Nyt huomannut, että alkaa aamut olemaan todella vaikeita. Ei millään tahdo jaksaa nousta sängystä. On vain todella kova väsy huolimatta siitä miten paljon on nukkunut. Arki pyörii vielä hyvin, mutta väsymys ja stressi painaa todella mieltä. Ystäviä ei juurikaan ole. Ihmisiä melko vähän joiden kanssa asioista voisin jutella. Mitähän tässä pitäisi tehdä, että elämä alkaisi maistumaan ns jälleen.

mm
NettiNappi Anni
19.2.2020 13:33
Arrow

Moi! Hienoa, että kysyit apua haastavaan elämäntilanteeseen. Kuulostaa siltä että voisit hyötyä keskusteluavusta, jossa voisit käsitellä omaa tilannettasi. Apua voi saada esimerkiksi työterveyshuollosta mikäli sinulla on heidän palvelut käytössäsi. Jos sinulla ei ole työterveyshuoltoa niin voit olla olla yhteydessä omaan hyvinvointikeskukseesi ja kertoa tilanteesi.

Kerroit myös, että sinulla ei ole juurikaan ystäviä. Erilaiset järjestöt järjestävät ryhmätoimintoja joissa on mahdollista tutustua uusiin ihmisiin. Lisäksi muun muassa Spr:llä on ystävätoimintaa. Voisit hyötyä myös vertaistuesta. Oulussa Hyvän Mielen talolla on olemassa Miessakit Ry:n erosta elossa -ryhmä jossa voi keskustella erosta ja siihen liittyvistä tuntemuksista. Lisätietoja asiasta saat Hyvän Mielen talon sivuilla olevasta toimintakalenterista sivulta 18.

Tsemppiä kovasti ja toivotaan, että asiat pikkuhiljaa järjestyvät!

avatar
Paljon huolta
29.2.2020 18:24
Arrow

Hei.Asun väliaikaisasunnossa,koska kotitalomme paloi vuosi sitten,meni kaikki,mitä ihminen oli saanut aikaan,asun hetassa Enontekiöllä,siis kaukana kaikesta.Terveyteni reistaa pahasti,avioliitto on lopussa,mies tuhlaa talorahat,minä en saa mitään,koska olen nainen-Hän sai koko talon korvausrahat tililleen,vaikka minä maksoin 20 vuotta taloa,ym ,siis hän ei käynyt töissä,kun on laiska,minä tuputin kovin kuluttavassa työssä.Asuimme silloin 40 km päässä kylältä.Maksoin myös hänen poron hoitonsa joka oli kallista hommaa,heinät,rehut ,mönkijät,moottorikelkat,ym.Ei kiitoksen sanaa koskaan.Kovasti haukui jahaukuu vieläkin,vaikka asumme eri osoitteissa.Kärsin pahasta masennuksesta ym.Lksään on monta aikaa,täytyy vaan jaksaa käydä siellä.En nuku juuri ollenkaan,minua ottaa pahasti aivoon tämä elämä.

mm
NettiNappi Karoliina
03.3.2020 13:08
Arrow

Hei Paljon huolta. Huomioithan, että palvelumme on suunnattu alle 30 -vuotiaille nuorille. Suosittelen sinua tutustumaan oman alueesi terveyspalveluihin tai kysymään lääkärikäyntien yhteydessä, jos terveysaseman kautta olisi mahdollista saada myös vertaistukea tilanteesi läpikäymiseen. Aurinkoisempaa kevään jatkoa!

avatar
jokuvaan
02.5.2020 17:42
Arrow

Kasvoin perheessä jossa kaikin tavoin oli niin erikoista\painajaismaista että en vielä näin 35 ikäisenäkään ymmärrä että mistä on kyse. Vanhempani vaikuttavat vihaavan toisiaan sydämestä mutta silti jokaisia kissanristijäisiä väkinäisesti vietetään. Olen 34 jouluaattoa viettänyt vieressä istuvan veljeni joka on KAIKIN mahdollisin tavoin rääkännyt minua ja isä joka hakannut ja haukkunut pystyyn oikeastaan aina kun hänen kanssaan on tekemisissä. Äitikin sanoi jo kun olin lapsi että minä olin virhe alunperinkin. Miksi ihminen joka syntyy hakattavaksi ja rääkättäväksi ei saa apua mielenterveys ongelmiin nykypäivänä. Minulla oli mahdollisuus lähteä Amerikkaan ammattiurheilijaksi mutta vanhempani eivät pitäneet urheiluani minään\tekivät päätöksen puolestani lukioon jossa minun kaltaiselle on aivan turha paikka. En ole yli 10vuoteen enää nauranut enkä oikeasti enää jaksa tätä. Toivottavasti Kaikki jotka haluavat pois täältä “elämästä” saavat rauhan tai apua. Suomessa minä en ainakaan saa apua vaikka maksan. Hirttosilmukka kaulaan ja alkoholi myrkytys puussa istuen tai lapsuuteni asunnon viereinen junarata jossa lukuisia tuttuja ovat ottaneet itseltään hengen pois on minun konsti. Ei vaan enää jaksa olla tässä henkisessä prässissä. Olen vain siksi ollut elossa koska se on “itsekästä”. Haistakaa v!ttu kaikki jotka ette omaa sen vertaa älykkyyttä että osaatte voittaa narsistisuutenne. Antakaa vanhemmat ihmisen itse päättää mitä omassa elämässään haluaa säilyttää. Nyt riitti tämä “upea elämä” “lahja”… Anteeksi etten jaksa kulissi p@sk@@nne enää sekuntiakaan.

mm
NettiNappi Karoliina
04.5.2020 20:47
Arrow

Hei jokuvaan. Kiitos, että kerroit tarinasi. Olen todella pahoillani, että olet joutunut kokemaan niin fyysistä kuin psyykkistäkin kaltoinkohtelua omassa perheessäsi. Olen myös todella pahoillani siitä, että koet jääneesi kaiken avun ulkopuolelle. Olen kanssasi samaa mieltä, että jokaisen (niin nuoren kuin aikuisenkin) tulisi itse saada päättää suunta omalle elämälle ja tehdä itsenäisesti valinnat esimerkiksi opintoihin liittyen. Toivon kuitenkin, että jaksaisit vielä hakea apua itsellesi ja ottaa yhteyttä esimerkiksi oman alueesi terveysasemalle tai mielenterveyspalveluihin. Sinulla on oikeus saada apua, jotta olosi voisi parantua. En väitä, että matka olisi helppo, mutta uskon, että pienin askelin voit kulkea kohtia omia unelmiasi.

avatar
Randomtyttö
16.5.2020 23:18
Arrow

Aina päivisin, oon tosi iloinen ja energinen teinityttö. Mutta iltaisin… silloin mä valvon, itken, mietin mun elämää. Kuuntelen musiikkia, itken lisää. Mutta mun ahdistukselle, itkemiselle ja surulle ei oikeastaan ole kunnon syytä. Pieniä juttuja on tapahtunut silloin tällöin, mutta mulla ei ole syytä olla joka ilta niin huonolla filliksellä. Onks jollain samaa tai jotain sanottavaa tähän..?

mm
NettiNappi Anni
18.5.2020 15:17
Arrow

Hei Randomtyttö. Ikävä kuulla, että sinua ahdistaa ja ettet tiedä asialle syytä. Voisikohan kohdallasi olla kyse murroiskään liittyvistä mielialan vaihteluista? Murrosiässä mielen kehitystä tapahtuu hurjaa vauhtia, samaan aikaan fyysisen kehityksen kanssa. Mieliala tasoittuu kun murrosikä etenee, aivot kehittyvät ja keho tottuu hormoneihin.

Onko sinulla ketään ystävää tai perheenjäsentä jolle voisit jutella asiasta? Keskustelu ja asioiden ääneen sanominen auttaa usein. Koululla on myös työntekijöitä sitä varten, että he kuuntelevat ja auttavat. Voisit halutessasi jutella asiasta opettajan, terkkarin tai kuraattorin kanssa. Tsemppiä sinulle ja toivotaan, että saisit apua.

OSALLISTU KESKUSTELUUN
Ikä näkyy vain ylläpidolle
Load