Ihmissuhteet ja seurustelu

Kaverit
Aloittaja:
Ahdistunut
22.11.2017 23:35
Viimeisin viesti:
NettiNappi Tuula
27.11.2017 12:49
Osallistu keskusteluun
Avatar
Ahdistunut
22.11.2017 23:35
Arrow

Hei.

Tää on nyt vaan tämmönen avautuminen kaikesta turhasta, eikä varsinaista kysymystä ole missään.

Miulla oli yläasteella tosi paljon kavereita, mutta koska suurin osa niistä tuli ala-asteen kautta, en tutustunut yläasteella uusiin ihmisiin. Tämä johti sitten siihen, että sosiaaliset taitoni kuihtuivat lähes olemattomiin ja vähitellen myös sosiaalisten tilanteiden pelko puski kuvioihin mukaan. Yläasteen jälkeen muutin yksin täysin uudelle paikkakunnalle, todella kauas entisestä. Ensimmäisillä viikoilla kukaan uuessa luokassa ei tuntenut ketään, joten aloitin ns. tyhjältä pöydältä kaikkien muiden kanssa. Asiat eivät kuitenkaan menneet kuten toivoin ja lopulta muut tutustuivat toisiinsa ja mie jäin yksin. Sosiaalisten tilanteiden pelkoni kasvoi entisestään ja varmaan jotain muutakin ahdistuneisuutta tuli, koska tunnen nykyään itseni todella ahdistuneeksi lähes koko ajan ja välillä tärisen voimakkaasti (ei johdu kylmästä). Tunneilla en pysty keskittymään ja olen joutunut uusimaan pari koetta, yhden kokeen palautin tyhjänä, vaikka osasin asian todella hyvin. Koetilanteessa vain iski kauhea ahdistus enkä saanut päähäni vastauksia tai mitään muutakaan järkevää.
Miulla on kamalan yksinäinen olo ja tosi kova läheisyydentarve. Aina koulun jälkeen, kun tulen kämpille, en tee mitään muuta kuin istun koneella tai makaan sängyssä. Oon semmonen ihminen, joka tarvittee ympärilleen muita pysyäkseen vahvana.
Äidinkielen opettaja on pari kertaa sanonut, että miun kannattais käydä puhumassa psykologille, mutten ole saanut aikaiseksi, enkä uskalla. Haluaisin tutustua luokkalaisiin, mutta se tuntuu todella vaikealta, koska kaikilla on jo omat kaverit, enkä vain kykene juttelemaan tuntemattomille. Meillä on luokkaryhmä whatsapissa, mutten uskalla sinnekään laittaa mitään. Ryhmätöissä en yleensä puhu mitään tai vastailen todella lyhyesti. En pysty pitämään minkäänlaisia esityksiä luokan edessä, koska alkaa pyörryttämään, ääni värisee, tärisen jne. En oo puhunu koko tän viikon aikana sanaakaan, koska koulussa ei oo tarvinnu eikä oo ketään kelle puhua. Ahdistavaa.

mm
NettiNappi Tuula
27.11.2017 12:49
Arrow

Hei Ahdistunut!

Pulmakulmassa saa avautua, vaikka mitään varsinaista kysymystä ei olisikaan mielessä. Kerrot viestissäsi useista asioista ja tunteista, jotka vaikuttavat elämääsi tällä hetkellä. Kerrot olevasi yksinäinen ja ahdistunut. Sinua pelottaa sosiaalisissa- ja esiintymistilanteissa ja koet että sosiaaliset taitosi eivät ole samanlaiset kuin ennen. Kirjoitat myös fyysisistä tuntemuksista, kuten tärinästä, pyörrytyksen tunteesta ja äänen värinästä. Viestissäsi ei ole mitään turhaa, vaan on hyvä, että päätit kirjoittaa meille.

Olet kokenut ison elämänmuutoksen, kun olet muuttanut pois tutusta ympäristöstä, tuttujen ja turvallisten ihmisten luota ja aloittanut uudet opinnot. Opettelet itsenäistä elämää ja huolehtimaan itsestäsi todella nuorena, paljon nuorempana, kuin suurin osa ikätovereistasi. Toisilta tällaiset elämän muutokset sujuvat kivuttomammin, toiset taas saattavat tarvita enemmän apua ja tukea. Se ei tarkoita, että toiset olisivat jotenkin parempia tai vahvempia kuin toiset, olemme kaikki vain erilaisia. Meillä jokaisella on omat vahvuutemme, vaikka niitä olisikin välillä vaikea itse tunnistaa. Siksi kannustankin sinua juttelemaan tilanteestasi ja tunteistasi jonkun kanssa. Kerrot, että opettajasi on ohjannut sinua psykologin juttusille, mutta et ole saanut aikaiseksi tai oikein uskaltanutkaan. Voisitko pyytää tältä opettajaltasi apua? Voisitko kertoa hänelle, että et uskalla ottaa yhteyttä psykologiin ja pyytää häntä auttamaan?

Toiset ihmiset ovat ikään kuin peili tunteillemme ja jokainen tarvitsee joskus muita selvitäkseen omien tunteiden solmuista. Et kerro viestissäsi, millaiset välit sinulla on vanhempiesi kanssa, mutta voisitko ajatella, että kertoisit tunteistasi heille? Jos välinne ovat lämpimät ja luottamukselliset, he varmasti haluavat tietää miten sinulla menee ja auttaa sinua. Myös netistä löytyy useita erilaisia kanavia, joiden kautta voit halutessasi käydä juttelemassa jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Tällaisia kanavia ovat esimerkiksi Suomen mielenterveysseuran Sekaisin –chat (https://sekasin247.fi/) ja Mannerheimin lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelin, sekä chat (puhelinnumero: 116 111 ma–pe klo 14–20 ja la–su klo 17–20 ja https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/). Tietoa, nuorten tarinoita ja oman paikkakuntasi palvelut löydät Nuorten mielenterveystalo.fi –sivustolta: https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/Pages/default.aspx

Toivon sinulle paljon voimia, jaksamista ja rohkeutta hakea itsellesi apua. Sinun ei tarvitse selvitä yksin!

OSALLISTU KESKUSTELUUN
Ikä näkyy vain ylläpidolle
Load